Oppimateriaali

PERUSTEET:
SYVENTÄVÄT OSIOT:
ESIMERKKIKOHTEITA:

Ekologiset lähtökohdat

Metsien luontainen dynamiikka on monimuotoista ja vaihtelevaa. Vanhentuneen käsityksen mukaan laajat metsäpalot ovat olleet tärkein boreaalisia metsiä uudistava tekijä. Tällä on perusteltu avohakkuita ja niiden luonnonmukaisuutta. Perustelu on kuitenkin nykytiedon valossa virheellinen, sillä avohakkuun vaikuttaa metsäekosysteemiin hyvin eri tavalla kuin metsäpalo.

Nykyisen käsityksen mukaan metsien dynamiikan kannalta oleellisia ovat vähemmän voimakkaat ja pienialaiset häiriöt ja erilaiset sukkession kehityskulut. Myös laajoja metsäpaloja on esiintynyt harvakseltaan. Kaikki puut eivät kuitenkaan tyypillisesti kuole metsäpaloissa. Yli 250 vuoden ikäiset männyt ovat olleet yleisiä myös metsäpalon kohdanneissa metsissä. Luonnonmetsät ovat olleet pääosin eri-ikäisrakenteisia ja rakenne monimuotoinen. Pohjois-Euroopan luonnonmetsämaisemissa yli puolet (50-95 %) metsäpinta-alasta on ollut luonnontilassa vanhapuustoisia metsiä, joissa on  ollut yli 150 vuotiasta puustoa.[1]

Metsien luontaiseen kehitykseen kuuluu erilaisia häiriöitä, joita voidaan jäljitellä metsänkäsittelyllä. Yksinkertaisimmillaan luontaisesti esiintyneet häiriöt voidaan jakaa kolmeen eri mittakaavan häiriötyyppiin:

1)     Suuret häiriöt, kuten voimakkaat metsäpalot, joissa suurin osa puista kuolee -> Tasaikäisdynamiikka
2)     Toistuvat osittaiset häiriöt, jolloin osa puustosta kuolee. -> Kohorttidynamiikka tai pienaukkodynamiikka
3)     Yksittäisiä puita tai puuryhmiä kuolee. -> Pienaukkodynamiikka

Voimakkaat metsäpalot, joissa lähes kaikki puut kuolevat, ovat olleet harvinaisia. Tyypillisen metsäpalon jälkeen metsään jää usein runsaasti elävää puustoa. Tätä jäljittelee uudistushakkuu, jossa jätetään runsas säästöpuusto. Luonnontilaan jäänyt metsä alkaa muuttua eri-ikäiseksi ja muodostaa usein myös eri-ikäisten pienalueiden mosaiikin, jossa tilarakenne on ryhmittäinen. Metsä pysyy vaihtelevan eri-ikäisenä seuraavaan suureen häiriöön asti.

Männyn ylispuukasvatus ja muut kaksi- ja monijakoiset metsänkasvatustavat jäljittelevät lähinnä kohorttidynamiikkaa, jossa puusto koostuu muutamasta puuikäluokasta. Jatkuvan kasvatuksen metsänkäsittelyssä tehdään päätehakkuun sijaan poimintahakkuita yläharvennusperiaatteella ja joskus pieniä aukkoja. Tämä jäljittelee pienaukkodynamiikkaa. Pienten aukkojen annetaan taimettua reunametsien siemennyksellä ja kuusen annetaan ilmaantua alikasvoksena.

Metsässä puita kuolee usein yksittäin tai pieninä ryhminä ikääntymisen, kasvutilan puutteen, tuulen kaadon, lumituhon, lahovikaisuuden tai muun tuhonaiheuttajan vaikutuksesta. Tämä luo tilaa taimettumiselle ja pienempien puiden kehittymiselle. Tällaisessa luontaisessa dynamiikassa metsä pysyy jatkuvapuustoisena.

Täysin avoin ala, kuten hylätty pelto tai avohakkuualue, voi metsittyä esimerkiksi reunametsän siemennyksestä melko tasaikäisenä ja tiheänä. Puustodynamiikka etenee niin, että alue ensin taimettuu ja myöhemmin alle jääneitä, erityisesti valopuulajien yksilöitä (mänty ja koivu) kuolee ja metsikkö alkaa harventua. Myöhemmässä vaiheessa metsä harvenee, kun suurimpia ja vanhimpia puita kuolee. Tämä kasvutilan vapautuminen edistää alikasvosten syntyä.

Pienilmastoon vaikuttavat lämpötila, säteily, valaistus, tuuli, sade ja kosteus sekä lumisuus. Nämä kaikki myös vaikuttavat toisiinsa. Nämä ominaisuudet eivät kuitenkaan muutu olennaisesti, jos pienaukon halkaisija on enintään reunustavan puuston pituuden mittainen. Jos reunapuusto on 20 metriä, ympyränmuotoisen aukon kooksi tulee 3,14 aaria ja 25-metrisen reunapuuston myötä 4,9 aaria. Kun aukon koko kasvaa tätä suuremmaksi, ekologiset olosuhteet muuttuvat valoisammiksi ja lämpimämmiksi, mutta myös lämpöolosuhteilta äärevämmiksi, mikä vaikuttaa siihen, mitkä lajit aukolla menestyvät. Myös maaperän lämpötila nousee ja hiilivarasto alkaa pienentyä.

Jatkuva kasvatus jäljittelee luonnonmetsien pienaukko- ja kohorttidynamiikkaa paremmin kuin avohakkuisiin perustuva tasaikäismetsätalous. Tältä osin sen käyttö lisää metsätalouden ja metsien rakenteen luonnonmukaisuutta. Vanhojen ja kuolleiden puiden osalta kaikkien talousmetsien rakenne toki on hyvin erilainen kuin luonnontilaisen metsän. Siksi säästöpuita tulee jättää ja lahopuita vaalia.


[1] Berglund, H. & Kuuluvainen, T. 2021. Representative boreal forest habitats in northern Europe, and a revised model for ecosystem management and biodiversity conservation. Ambio, vol. 50: 1003-1017.