@jatkuvakasvatus
Jatkuva kasvatus on metsänhoitoa ilman avohakkuita. Se mahdollistaa monien tavoitteiden saavuttamisen talousmetsissä.
Silva ry edistää metsän jatkuvan kasvatuksen osaamista ja käyttöä. Jaamme tutkimukseen ja käytännön kokemukseen perustuvaa tietoa sekä tuomme yhteen luontoarvoja huomioivia metsänomistajia ja metsäalan toimijoita.
Luomme luontoarvoja painottaville metsänomistajille vertaisoppimisen verkostoa osana Koneen Säätiön rahoittamaa hanketta Tilaa alta ilmainen uutiskirje sähköpostiisi, ja saat tietoa avoimista tapahtumista, uutisista ja tutkimuksesta noin kuusi kertaa vuodessa.
Jatkuva kasvatus on keino tuottaa puuta kannattavasi säilyttäen muitakin metsän arvoja. Se tuottaa runsaasti arvokasta tukkipuuta ja tarjoaa tasaisen tuoton pitkällä tähtäimellä. Metsänhoidon kuluja ei juuri ole, kun metsä uudistuu luontaisesti ja siellä on aina eri-ikäisiä puita.
Erirakenteinen sekapuustoinen metsä on vastustuskykyisempi tuulta ja metsätuholaisia vastaan kuin tasaikäinen ja yksilajinen metsä. Etenkin avohakkuiden reunoilla paahteelle ja tuulelle paljastuneet reunametsät kärsivät kuivuudesta ja ovat alttiita tuhohyönteisille. Monimuotoinen metsä ylläpitää metsätuholaisten luontaisia vihollisia, jotka hillitsevät yhden tuholaislajin nopeaa runsastumista. Koska tuholainen iskee usein vain yhteen puulajiin, monen puulajin metsässä taloudelliset tappiot jäävät pienemmiksi.
Monimuotoinen metsä sopeutuu paremmin erilaisiin ympäristönmuutoksiin kuin yksipuolinen metsä. Tätä kutsutaan resilienssiksi. Kun joku laji ei pärjää, kasvutilan käyttää toinen laji. Sekametsä mahdollistaa myös reagoinnin muutoksiin: esimerkiksi kasvatettavien puulajien vaihto on helppoa, kun puulajia on useampia jokaisessa metsässä. Lisäksi luontaisesti syntyvä puusto on perimältään monipuolista, mikä mahdollistaa sopeutuvimman geneettisen aineksen luontaisen valikoitumisen kullekin kasvupaikalle.
Jatkuva kasvatus tuottaa laadukasta ja arvokasta puutavaraa, josta voi valmistaa korkean jalostusasteen tuotteita. Tukkipuun osuus on korkeampi kuin jaksollisen kasvatuksen metsissä. Alikasvoksena varttunut puu on tiheäsyistä ja lujaa. Lisäksi puu on vähäoksaista ja oksat ovat pieniä verrattuna avoimella alalla kehittyneeseen puuhun. Jatkuva kasvatus tuottaa puuta monipuoliseen käyttöön.
Jatkuva kasvatus säilyttää metsän jatkuvasti hiilinieluna. Myös hiilivarastot säilyvät suurina, koska metsä säilyy puustoisena eikä tehdä maanmuokkausta, joka nopeuttaa maaperään sitoutuneen hiilen hajoamista. Turvemailla jatkuva kasvatus pitää vedenpinnan korkeuden sopivalla tasolla hallitsemalla haihduttavan puuston määrää. Näin kunnostusojituksia ei tarvita ja hillitään turpeeseen sitoutuneen hiilen hajoamista ja vapautumista ilmakehään.
Jatkuvan kasvatuksen metsissä ei tehdä maanmuokkausta eikä kunnostusojituksia. Tämä vähentää tuntuvasti metsätalouden vesistövaikutuksia. Kasvava puusto ja muokkaamaton maapohja estävät ravinteiden, haitta-aineiden sekä liuenneen orgaanisen ja kiintoaineksen huuhtoutumisen vesistöihin. Jatkuvalla kasvatuksella voidaan myös välttää suometsien tarpeettomat ojitukset.
Monilajinen ja eri-ikäinen puusto luo vaihtelevia elinympäristöjä ja tarjoaa suojaa ja ruokaa monimuotoiselle metsälajistolle. Kun avohakkuut eivät pirsto metsäaluetta, eläimet pääsevät liikumaan laajalla alueella puuston suojassa. Myös jatkuvan kasvatuksen metsissä osa isoista puista jätetään säästöpuiksi ja edistetään monille uhanalaisille lajeille tärkeän lahopuun syntymistä. Hakkuita on syytä välttää lintujen pesimäaikaan.
Jatkuva kasvatus pitää yllä yhtenäistä metsämaisemaa ja mahdollistaa perinteisiä metsänkäyttötapoja, kuten marjastusta ja sienestystä. Jatkuvan kasvatuksen metsissä esimerkiksi useimmat ruokasienet ja mustikka pärjäävät hyvin, kun avohakkuut ja maanmuokkaus eivät hajota juuristoa ja rihmastoja. Myös riista viihtyy alikasvosten suojissa.
Laadukas puusto mahdollistaa korkean jalostusarvon ja hyvän tuoton. Metsän säilyttäminen puustoisena on oleellista myös luontomatkailulle, jonka taloudellinen ja työllistävä merkitys on huomattava.
Jatkuvan kasvatuksen metsät hyödyttävät myös kansanterveyttä. Jokamiehenoikeudesta voi nauttia parhaiten metsässä, joka pysyy metsänä. Monimuotoiset metsät kutsuvat liikkumaan ja luonnossa liikkumisella on tutkitusti positiivisia vaikutuksia ihmisen henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Se ylläpitää vireyttä, elvyttää rasituksesta ja ennaltaehkäisee monia sairauksia.
Jatkuva kasvatus edistää metsien käytön yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Valtaosa suomalaisista ei hyväksy avohakkuita. Tämä on ymmärrettävää, sillä avohakkuu muuttaa maiseman rajusti, eikä se palaudu ennalleen ihmisen kannalta mielekkäässä ajassa. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on suomalaisten mielestä tärkein tavoite metsiä koskevassa päätöksenteossa.
Jatkuvan kasvatuksen metsä pysyy jatkuvasti puustoisena eikä käy läpi avohakkuuta ja taimikkovaihetta. Metsä uudistuu luontaisesti. Näin metsänomistaja yleensä välttää myös kalliit uudistamiskustannukset (mm. maanmuokkaus, taimikon istutus, kunnostusojitus).
Yleensä jatkuvan kasvatuksen hakkuissa poistetaan tukkikokoon ehtineitä puita. Osa isoista puista jätetään aina tukemaan luontaista uudistumista ja luonnon monimuotoisuutta. Tarvittaessa (esimerkiksi lehtipuun lisäämiseksi) tehdään pienaukkoja.
Jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen aloitetaan tunnistamalla omat tavoitteet. Tavoitteet ohjaavat hakkuutapaa, voimakkuutta, puulajivalintoja sekä rauhaan jätettävien alueiden rajauksia. Tavoitteita voi painottaa eri tavoin eri metsän osissa. Jos tavoitteisiisi kuuluu taloudellisuus, monimuotoisuuden ja hiilivaraston vaaliminen, maiseman säilyminen ja virkistyskäyttö, on jatkuva kasvatus hyvä valinta.
Jatkuva kasvatus sopii kaikenlaisiin metsiin, mutta sitä sovelletaan eri tavoin riippuen metsänomistajan tavoitteista, kasvupaikasta ja metsän rakenteesta. Helpoimmin alkuun pääsee kokeneen ammattilaisen kanssa. Ammattilainen tekee jatkuvan kasvatuksen metsänhoitosuunnitelman. Hakkuut tehdään suunnitelman perusteella ja suunnitelmaa voidaan tarkentaa hakkuiden yhteydessä.
Istuttamisen, perkaamisen ja raivaamisen sijaan jatkuvan kasvatuksen metsässä tärkeintä on kiireetön metsän ja luonnon tarkkailu. Havaintojen perusteella kysytään tarvittaessa neuvoa ja tehdään tavoitteen mukaisia metsänhoidollisia toimia.
Suomen metsiä käsitellään edelleen pääasiassa avohakkuisiin perustuen. Silvan jäsenenä olet mukana vauhdittamassa muutosta kohti monipuolisempaa ja luontoarvot paremmin huomioivaa metsien käyttöä.
Kun nyt liityt Silvan jäseneksi, voit ostaa samalla Pekka Juntin ja Anna Ruohosen kirjan Muuttuva metsä – opas jatkuvaan kasvatukseen (Like) yhteishintaan 70 €!
Jatkuvan kasvatuksen metsä pysyy jatkuvasti puustoisena eikä käy läpi avohakkuuta ja taimikkovaihetta. Metsä uudistuu luontaisesti alikasvoksesta vaiheittain nousevien taimien avulla. Yleensä jatkuvan kasvatuksen hakkuissa poistetaan tukkikokoon ehtineitä puita. Osa isoista puista jätetään aina tukemaan luontaista uudistumista ja luonnon monimuotoisuutta. Tarvittaessa (esimerkiksi lehtipuun lisäämiseksi) tehdään pienaukkoja, joiden sopiva koko on alle 0,1 hehtaaria. Tuloksena on maisemallisesti vaihtelevaa metsää, jossa vuorottelevat aukkopaikat, taimiryhmät ja kasvatettava puusto sekä suuret säästöpuut.
Jatkuva kasvatus sopii käytännössä kaikille kasvupaikoille. Tästä on runsaasti tietoa valtakunnan metsien inventointiaineiston ja lisääntyvän käytännön kokemuksen pohjalta.
Kasvupaikkaa olennaisempaa on se, onko aiemmissa käsittelyissä säästetty alikasvosta. Jos metsässä tai sen osassa on aikaisempien alaharvennusten seurauksena vain korjuukypsiä suuria puita tai kuusikossa esiintyy paljon juurikääpää, on syytä harkita tarkoituksenmukaisen kokoista aukkohakkuuta ja aloittaa jatkuvan kasvatuksen metsänkäsittely sen jälkeen.
Olennaista on huomioida metsänomistajan kaikki tavoitteet, kun arvioidaan miten menetelmä "sopii" tiettyyn kohteeseen.
Yläharvennuksessa pienet puut ja alikasvos säästetään, jolloin maisema säilyy metsäisenä voimakkaankin yläharvennuksen jälkeen. Pienten puiden säästäminen on avain peitteisyyden säilymiselle pitkälle tulevaisuuteen, sillä ne kasvavat tukkimittaan vasta vuosikymmenten päästä. Samalla alikasvoksesta nousee uusia puita ja aukkopaikat taimettuvat. Myös jatkuvan kasvatuksen metsään jätetään säästöpuita tai säästöpuuryhmiä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Tuloksena on maisemallisesti mukavan vaihtelevaa metsää, jossa vuorottelevat aukkopaikat, taimiryhmät ja kasvatettava puusto sekä
suuret säästöpuut.
Metsissä esiintyvä ilmainen alikasvos kannattaa säästää hakkuissa ja välttää turhaa ennakkoraivausta. Korjuu onnistuu useimmiten kuusialikasvoksesta huolimatta, eikä ennakkoraivausta useimmiten tarvita. Jos taas metsässä kasvaa paljon pientä koivua tiheässä, se saattaa haitata korjuuta kohtuuttomasti, jolloin raivaus on perusteltua. Näissäkään tapauksessa raivausta ei kannata tehdä kauttaaltaan, vaan poistaa vain tarvittava määrä alikasvoksesta. Vähemmästä raivauksesta hyötyy metsänomistajan lisäksi myös pienriista.
Jatkuvan kasvatuksen metsän uudistumiselle alikasvos on valtavan tärkeä. Alikasvos tarkoittaa pääpuustoa pienempiä, taimivaiheen jo ohittaneita puita.
Alikasvoksen arvoa voi suoraan verrata uudistamiskuluihin, jotka vaihtelevat muutamasta sadasta eurosta muutamaan tuhanteen euroon hehtaarilla. Alikasvosta ei siis kannata tuhota, vaan hyödyntää jo 10-20 vuotta kasvanut puusto. Alikasvospuusto on lähtötilanteessa kooltaan huomattavasti suurempaa kuin pienet taimet. Se on luontaisesti syntynyt juuri kyseiselle kasvupaikalle ja siksi elinvoimaista.
Jatkuvan kasvatuksen hakkuissa käytetään samanlaista ajouraverkostoa ja samoja hakkuu- ja kuljetuskoneita kuin muissakin harvennushakkuissa. Paras ajankohta kaikissa kasvatushakkuissa on lauha talvisää, jolloin maa on jäässä ja sopivasti lumen peittämä. Silloin maaperä ja puiden juuristo ovat parhaiten suojassa vaurioilta, eivätkä oksat katkeile niin herkästi kuin kovalla pakkasella.
Lumettomana aikana siirretään hakkuukoneella puunrunkoja karsittavaksi ajouralle, jolloin hakkuutähteet suojaavat puiden juuria. Iso hakkuukone on paras hakkuuseen. Sillä on suuri ulottuvuus, leveät, pienen pintapaineen omaavat telapyörästöt ja riittävästi voimaa siirtää kaadettava puu sopivaan kohtaan karsittavaksi ja katkottavaksi niin, että kasvatettavat puut eivät vaurioidu. Jos jäävä puu vioittuu, se on syytä poistaa hakkuun yhteydessä.
Hakkuukoneen ja metsätraktorin kuljettajan ammattitaito ja huolellisuus sekä ajourien hyvä suunnittelu ja oikea mitoitus vaikuttavat ratkaisevasti hakkuun onnistumiseen. Ammattitaidolla tehdyssä jatkuvan kasvatuksen yläharvennuksissa aiheutuu hyvin vähän puustovaurioita.
Jatkuvan kasvatuksen hakkuu, jossa poistetaan vain osa puista, on monin tavoin kevyempi toimenpide kuin avohakkuu maanmuokkauksineen.
Jatkuva kasvatus vähentää metsätalouden vesistöhaittoja erityisesti turvemailla. Vesistöille haitallisia avohakkuita, maanmuokkausta ja ojituksia ei tarvita.
Jatkuvan kasvatuksen metsässä maaperän hiilivarasto säilyy lähes ennallaan eikä puuston hiilivarastoa hakata kokonaan.
Kun ilmasto lämpenee ja sään ääri-ilmiöt yleistyvät, on yhä tärkeämpää säilyttää metsän pienilmasto. Jatkuva latvuspeite, kerroksellisuus ja monimuotoinen kasvillisuus tasaavat lämpötiloja ja kosteutta, mikä on tärkeää myös herkälle metsälajistolle.
Eri-ikäisrakenteinen sekapuustoinen metsä on vastustuskykyisempi tuulta ja metsätuholaisia vastaan kuin tasaikäinen ja yksilajinen metsä.
Eniten tuulituhoriskiä lisää avohakkuu, joka altistaa reunametsät kuivuudelle ja myrskyille. Tällaiset äkillisesti paahteelle ja tuulelle paljastuneet reunametsät kärsivät kuivuudesta ja ovat siksi alttiita tuhohyönteisten leviämiselle ja nopealle runsastumiselle.
Monimuotoinen metsä myös ylläpitää metsätuholaisten luontaisia vihollisia, jotka hillitsevät yhden tuholaislajin nopeaa runsastumista. Koska metsätuholaiset tuhoavat yleensä vain yhtä puulajia, ne eivät pääse runsastumaan jatkuvan kasvatuksen metsässä yhtä nopeasti. Jos metsätuhoja kuitenkin esiintyy, vapautuneen kasvutilan käyttää toinen puulaji.
Taloudellista riskiä vähentää myös se, että metsästä korjataan säännöllisesti talteen tukkikokoisia puita, jolloin tuholle altista pääomaa on metsässä hakkuun jälkeen vähemmän kuin alaharvennetuissa metsissä.
Juurikääpäriskiin on syytä kiinnittää huomiota jatkuvan kasvatuksen metsissä. Juurikäävän tartuntaa lisäävät kesäaikaiset hakkuut kaikilla metsänkäsittelytavoilla. Siksi lämpimänä vuodenaikana tehdyissä hakkuissa kantokäsittely on välttämätöntä.
Korjuuvaurioita on tärkeää välttää, sillä kaikenkokoiset vaurioituneet puut ovat alttiita juurikäävän leviämiselle.
Jatkuvassa kasvatuksessa kannattaa suosia puulajisekoitusta, varsinkin lehtipuita. Puulajisekoitus vähentää juuriston kautta tapahtuvaa leviämistä. Lahoriski vähenee kuusikoissa sitä enemmän mitä suurempi on männyn ja koivun osuus.
Jos kohteella esiintyy jo juurikääpää, kuusen juurikäävän kohdalla kaikki kuuset ja männyn juurikäävän kohdalla kaikki männyt on syytä poistaa riittävän laajalta alueelta. Aukon voi antaa uudistua lehtipuulle. Jos juurikääpä on levinnyt kuusikossa tai männikössä laajemmin, harvennetaan voimakkaasti tai tehdään pieni avoala uudistaen alue lehtipuuvaltaiseksi. Juurikääpä häviää saastuneiden puiden kantojen lahotessa.
Kun metsä uudistuu alikasvoksesta, vältetään maanmuokkauksen ja istutuksen kustannukset. Puunmyynnin taloudellinen tuotto on usein samaa suuruusluokkaa jaksollisen ja jatkuvan kasvatuksen menetelmällä. Jos kuitenkin metsänomistajalla on esimerkiksi luonnon monimuotoisuuteen, riistaan, marjastukseen, maisemaan tai hiilensidontaan liittyviä tavoitteita, jatkuva kasvatus tulee näissä tapauksissa usein kannattavammaksi.
Mitä pohjoisemmas mennään, sitä parempi jatkuvan kasvatuksen taloudellinen kannattavuus on verrattuna jaksolliseen kasvatukseen.
On tärkeää huomioida myös tulojen ajoittuminen. Jatkuvan kasvatuksen metsästä saa tasaisempaa tuloa joka hakkuukerralla, kun taas jaksollisen tulot painottuvat päätehakkuuseen.
Tulevaisuudessa hiilensidontaan voi tulla kannustimia, mikä voi parantaa jatkuvan kasvatuksen kannattavuutta. Etenevän ilmastonmuutoksen myötä myös taloudelliset riskit kasvavat etenkin yhteen puulajiin perustuvissa taskäisrakenteisissa metsissä.
Jatkuvan kasvatuksen metsässä on useita puulajeja ja eri-ikäisiä puita, jolloin se ylläpitää monimuotoista metsälajien kirjoa paremmin kuin jaksollisen kasvatuksen tasaikäinen metsä. Monet metsälajit tarvitsevat juuri tiettyä puulajia tai tietynikäistä puuta elääkseen.
Jatkuvan kasvatuksen monipuoliset hakkuumenetelmät mukailevat metsien luontaisia kehityskulkuja, mikä ylläpitää elinympäristöjä eri metsälajeille. Kun hakkuiden yhteydessä maata ei muokata, myös sienirihmastot ja juuret säilyvät. Esimerkiksi metsän avainlaji mustikka pärjää selvästi paremmin ilman voimakasta maanmuokkausta. Jatkuvan kasvatuksen hakkuu säilyttää mustikalle suotuisia valo-olosuhteita.
Myös jatkuvan kasvatuksen metsään tulee jättää monipuolisesti säästöpuita tai säästöpuuryhmiä. Tämä on tärkeää siksi, että monet metsälajit ovat riippuvaisia vanhoista puista ja lahopuusta. Suomen metsälajeista joka neljäs tarvitsee kuollutta puuta jossain vaiheessa elinkiertoaan.
Metsäpalveluyritysten kuuluu ottaa metsän omistajan toiveet huomioon ja kertoa kattavasti eri vaihtoehdoista. Oleellisinta on, että sinä itse kerrot omat toiveesi oman metsäsi suhteen, sillä sinä päätät, miten metsiäsi hoidetaan.
Suomessa on useita jatkuvaan kasvatukseen erikoistuneita metsäpalveluyrityksiä, mm. Arvometsä Oy, Innofor Oy, Metsätietopalvelu Silmu ja Metsäsuunnittelu Hollanti Oy.
Olemme osa kansainvälistä Pro Silva -verkostoa,
joka edistää luonnonläheistä metsänkäsittelyä
