Olen syntynyt vuonna 1946 Hämeenkyrössä maatalon poikana. Valmistuttuani metsänhoitajaksi Helsingin yliopistosta pääaineina metsäpatologia ja metsänhoitotiede siirryin vuonna 1970 Metsäntutkimuslaitoksen metsätuhotutkijaksi Rovaniemelle selvittämään Pohjois-Suomen laajoja taimikkotuhoja ja metsänuudistamismenetelmiä. Väitöskirjani Peräpohjolan vanhoista kuusikoista, niiden lahovikaisuudesta ja lahottajista valmistui 1979. Tämän jälkeen minut nimitettiin metsänhoidon Pohjois-Suomen erikoistutkijaksi. Samaan aikaan Erkki Lähde aloitti metsänhoidon professorina. Perustimme muutaman kollegan kanssa valtakunnallisen koealaverkoston, jossa samalla kasvupaikalla vertailtiin tavanomaisia jaksollisen kasvatuksen käsittelyitä rinnan avohakkuuttomien menetelmien kanssa. Jälkimmäisille vaihtoehdoille annoimme nimeksi jatkuva kasvatus. Kenttäkokeiden ohella käytimme analysoinnissa myös laajoja, edustavia valtakunnan metsien inventointiaineistoja 1920-luvulta alkaen. Niiden perusteella kuvasimme luonnonmetsien rakennetta ja kehitystä eri kasvupaikoilla eri osissa maatamme sekä vertailimme tasa- ja erirakenteisten metsiköiden kasvua ja puulajisekoituksen vaikutusta. Tulokset julkaistiin tunnetuissa kansainvälisissä tieteellisissä sarjoissa. Vuonna 2002 siirryin Metsähallituksen palvelukseen ensin Ylä-Lapin luonnonhoitoalueen luonnonsuojelun asiantuntijatehtäviin ja kansallispuiston johtajaksi sekä vuonna 2006 Lapin luontopalvelujen luonnonsuojelun aluepäälliköksi. Jäätyäni vuonna 2014 eläkkeelle olen käyttänyt entistä enemmän aikaani jatkuvan kasvatuksen valistustoimintaan. Vuonna 2018 toimitin ja osin kirjoitin yhdessä professori Timo Pukkalan kanssa kirjan ”Jatkuvaa kasvatusta jokametsään”.
