Metsänomistaja voi saada metsästään tuottoa monin tavoin. Yksi näistä on pakurin kasvatus, joka sopii mainiosti jatkuvan kasvatuksen metsään. Silva ry vieraili Kääpä Biotechin tuotantolaitoksella Karjalohjalla tutustumassa pakurin ja muiden sienten viljelyn mahdollisuuksiin.
Jos metsänomistaja esimerkiksi tavoittelee lisätuloja ja haluaa pitkällä tähtäimellä lisätä lahopuun määrää, pakurinviljely voi olla nappivalinta. Aiemmin pakuria on kerätty villikannoista, mutta viljely on tulevaisuuden suunta.
"Viljely tulee olemaan väistämätön kehityskaari, kun kiinnostus kasvaa ja villipakurikannat ehtyvät", kertoo Kääpä Forestin metsäpalvelujohtaja Maria Suonpää. Uusia pakurinviljelijöitä heidän ei ole tarvinnut juuri etsiä, sillä metsänomistajat ympäri Suomea ottavat heihin suoraan yhteyttä. Jotkut metsänhoitosuunnitelmien tekijät osaavat vinkata asiasta.
Kun metsänomistaja lähestyy, ensin selvitetään, millainen metsä on kyseessä. Sopimusta varten tarvitaan vähintään 500 koivua läpimitaltaan vähintään 10 senttimetriä, joihin pakuria voidaan ympätä. Pakuri kasvaa muillakin puulajeilla, mutta nimenomaan koivusta saatavat terveyshyödyt ovat ne, jotka markkinoilla kiinnostavat. Jos metsä sopii viljelyyn, tehdään suunnitelma ja sopimus.
Runkoon tehdään reikiä ja jokaiseen reikään laitetaan ymppi eli puutappi, jossa on sieniviljelmää. Vähitellen sieni valtaa puun ja satoa korjataan realistisesti kymmenisen vuoden kuluttua.
Jotta pakuria voidaan myydä luomuna kansainvälisille markkinoille, tarvitaan luomusertifikaatti. Se edellyttää, että vähintään kolme vuotta ennen sadon korjaamista pidättäydytään lannoituksista ja kemiallisista torjunta-aineista ja huolehditaan riittävät suojavyöhykkeet isoista teistä. Käytännössä lähes kaikki Suomen metsät kelpaisivat luomuun, mutta aivan pikkutiloille sertifikaattia ei kannata lähteä hakemaan.
Joskus tulee myös harmillisia tilanteita, kun metsänomistaja on jo kerännyt pakurin omatoimisesti ja säilönyt vaikkapa autotalliin. Keräys ja säilytys täytyy myös tehdä tiettyjen hygieniaohjeiden mukaan, jos tähdätään kaupalliseen käyttöön.
Suomessa on muutamia yrityksiä, jotka tekevät ymppäyksiä ja sadonkorjuuta, sekä joitakin yrityksiä, jotka kehittävät jatkojalosteita. Kääpä tekee molempia. Maailman markkinoille pakuria tai muita lajeja ei juuri viedä raakatuotteena. ”Suomen ei kannata myydä massaa halvalla, vaan jalostaa pitkälle kotimaassa”, Suonpää muistuttaa.
Monimuotoisuuden puolesta
Monimuotoisuuden näkökulmasta pakurinviljely on erinomainen täydennys talousmetsään. Kun pakurisato on kerätty ja koivuista aika jättää, ne voidaan jättää lahopuuksi. Pakuriviljelmä voi olla yksi kannattava keino päästä jopa luonnontilaisen metsän lahopuumäärään.
Metsänhoitotieteen dosentti Yrjö Norokorpi näkee sieniviljelyn monimuotoisuuden näkökulmasta hyödyllisenä silloin kun käytetään kyseiseen metsään sopivaa lajistoa. ”Monipuolisella sieniflooralla on iso merkitys esimerkiksi taudinaiheuttajille. Mikään laji ei pääse röyhäämään ja valtaamaan muiden ekolokeroita", Norokorpi toteaa.
Pakurin lisäksi markkinoilla kiinnostavat myös esimerkiksi siitake, lakkakääpä ja siiliorakas. Ne eivät tarvitse elävää puuta, vaan ympätään pölkkyihin. Suonpää näyttää kokeita, joissa lakkakääpä on ympätty ensin pölkkyyn ja myöhemmin haudattu maahan, jotta kastelua tarvitaan vähemmän. Joillekin lajeille, kuten silkkivyökäävälle, on Aasiassa markkinat olemassa, muttei vielä Suomessa myyntilupaa.
Pakuri ja muut sienet avaavat kiinnostavia mahdollisuuksia metsänomistajille, jotka haluavat pitää metsänsä metsänä.
Lisätietoja: www.kaapaforest.fi
Uudistavaa tietoa ja toimintaa metsänomistajille -valmisteluhankkeen tavoitteena on metsätalouden harjoittaminen luonnon kantokyvyn rajoissa
Perinnerakentamiseen erikoistunut arkkitehtitoimisto Livady Oy tarvitsee laatupuuta monenlaisiin vaativiin kohteisiin.
Muuttamalla metsätalouden käytäntöjä voidaan vähentää vesistöhaittoja merkittävästi, kertoo tutkija Mika Nieminen.
Olemme osa kansainvälistä Pro Silva -verkostoa,
joka edistää luonnonläheistä metsänkäsittelyä