15.11.2019

Metsän jatkuva kasvatus on avohakkuuta edullisempaa

Metsän jatkuva kasvatus on avohakkuuta edullisempaa

Perinteisesti 70 vuotta sitten metsänomistajat hakkasivat tukkipuita. Niistä he saivat jonkin verran rahaa. Se oli niissä oloissa ja on edelleen järkevintä toimintaa.

Metsänomistajat olivat viisaita. He eivät hakanneet keskenkasvuisia puita eivätkä raivanneet alikasvosta, vaan antoivat niistäkasvaa uusia tukkipuita. Avohakkuut olivat lain mukaan metsän hävitystä.

Viime vuosisadan puolivälistä lähtien metsänomistajan oli käytettävä avohakkuuta ja kallista istutusta. Vedottiin Harsintajulkilausumaan (1948), jossa väitettiin virheellisesti, että ainoa oikea menettely oli jaksollinen kasvatus.

Jatkuvassa kasvatuksessa ja nykyisessä jaksollisessa avohakkuukäytännössä puuston kasvussa on suuria eroja.

Esimerkiksi 38 julkaisun tutkimusaineistoissa ajalta1985–2019 kasvu jatkuvassa kasvatuksessa oli säännönmukaisesti suurempi kuin jaksollisessa. Puuston kasvuero esimerkiksi 200 kuutiometrin tasolla on puolitoista kuutiota hehtaaria ja vuotta kohti jatkuvan kasvatuksen hyväksi. Ruotsissa on mitattu jopa suurempi ero.

Aineistot on mitattuja inventoitu (VMI) vertailukelpoisesti eli samanaikaisesti samanlaisissa oloissa. Se on ilmastonmuutoksen vuoksi edellytys asialliselle vertailulle.

Jatkuvassa kasvatuksessa suositellaan hakkuunjälkeiseksi tilavuudeksi jonkin verran yli sata kuutiometriä hehtaarilla. Hakkuun aloitus edellyttää vastaavasti noin 250 kuutiometrin puuston määrää.Tällöin talousmetsien puumäärä olisi keskimäärin Etelä-­Suomessa noin 170kuutiota hehtaarilla, pohjoisessa jonkin verran vähemmän. Nykyisellä avohakkuukaudella se on koko maassa noin 110 kuutiota.

Jatkuvan kasvatuksen erirakenteisissa puustoissa on yleensä taimia runsaasti, jatkokäsittelyn kannalta useammin liian paljon kuin liian vähän.

Puuntuotannon määrän, laadun ja kannattavuuden lisäksi metsillä on suuri merkitys hiilen sidonnassa ja niin sanottujen ekosysteemipalvelujen tuottamisessa. Näitä tekijöitä on tarkasteltu erikseen edellä mainittujen julkaisujen lisäksi yli 50 muun julkaisun perusteella.

Jatkuvan kasvatuksen vaikutus metsän tuottamiin hyötyihin ja merkityksiin on nykykäytäntöön verrattuna positiivinen puuntuotannon määrän, laadun, kannattavuuden, markkinoihin ja ilmastoon sopeutumisen sekä hiilensidonnan suhteen.

Kestävyys tuulituhoja, taimitauteja, tulvia, hirvieläin­tuhoja, lahovikoja ja myyrä­tuhoja vastaan on huomattavasti parempi.

Avoaloja valloittavat monet eläimet, kuten hirvet,peurat, kauriit, myyrät. Ne kuljettavat mukanaan monia haittaeläimiä,esimerkiksi punkkeja ja hirvikärpäsiä. Ne puolestaan levittävät monia ikäviä tauteja ihmisiinkin.

Metsän monimuotoisuuden kannalta jatkuva kasvatus on paljon edullisempi kuin nykykäytäntö. Sekä metsiköiden sisäinen että välinen ja geneettinen monimuotoisuus ovat parempia. Metsän lajit säilyvät hyvin. Mustikat, sienet ja metsäkanalinnut viihtyvät.

Ympäristönsuojelun kannalta jatkuva kasvatus on suorastaan ylivoimainen. Sillä vältytään eroosiolta, siksi vuoristomaissa ei tehdä avohakkuita. Pohjavesi säilyy ja vesien laatu pysyy hyvänä.

Luontomatkailun, poronhoidon, maiseman, virkistyksen ja terveyden vaalimisen kannalta jatkuva kasvatus on paras ratkaisu. Sillä voidaan myös huolehtia ekologisten käytävien säilymisestä erillisten suojelualueiden välillä.

Jatkuvan kasvatuksen laajamittainen käyttö vähentäisi muun muassa hirvieläinten määrää ja sitä kautta niiden aiheuttamia monia ongelmia, mutta vähentäisi niiden lihan­tuotantoa. Myyrien määrä vähenisi.

Aidon metsän mustikan tilalle tulee avoalalle muutamaksi vuodeksi vadelma ja rentun ruusu eli horsma.

Jos tarkastellaan näitä eri merkityksiä ja vaikutuksia antamalla joko plus- tai miinusmerkki, yhteensä plussia kertyy jatkuvassa kasvatuksessa seitsenkertainen määrä avohakkuukäytäntöön verrattuna. Avohakkuut pitäisi välittömästi lopettaa.

Kansalaisten suuri enemmistö ja metsänomistajistakin yli puolet ovat jo pitkään sitä vaatineet. He tietävät parhaan ratkaisun. Mikä vika on poliitikoissamme ja virkamiehissä, ettei korjausta saada aikaan?

Erkki Lähde

metsämaatieteen ja metsänhoidon emeritusprofessori

Yrjö Norokorpi

metsät. tohtori, yliopiston dosentti

Olavi Laiho

metsät. tohtori, tutkimusaseman johtaja

Kirjoittajat ovat eläkkeellä mutta jatkavat edelleen tutkimustyötä.

Uusimmat

15.11.2019

Jatkuva kasvatus on ekologisesti ja taloudellisesti kannattavampaa kuin jaksollinen kasvatus

Lue juttu
29.8.2019

Juhlaseminaari avaa jatkuvan kasvatuksen historiaa ja antaa käytännön esimerkkejä jatkuvaan kasvatukseen siirtymisestä.

Lue juttu
22.6.2019

Lapin metsien hoito on opettanut paljon jatkuvan kasvatuksen eduista.

Lue juttu
7.5.2019

Metsän jatkuvan kasvatuksen yhdistys Silva ry on perustettu edistämään jatkuvapeitteisen metsänhoidon käyttöä Suomen metsien hoidossa.

Lue juttu