Juuso Joona on metsänomistaja ja uudistavan viljelyn pioneeri Tyynelän tilalla Joutsenossa. Hän lähti siirtämään tilan metsiä jatkuvaan kasvatukseen noin 15 vuotta sitten ja toteutti jo toiset jatkuvan kasvatuksen hakkuut. Miten sujui?
Lähtötilanne Tyynelän tilan metsissä oli pääasiassa tasaikäistä kuusivaltaista metsää, joista suuri osa on ollut pitkään suvun omistuksessa. Osa oli avohakattu 50-luvulla, jonka jälkeen Joonan isä ja isoisä olivat tehneet yläharvennushakkuita itse. Ensimmäisen kerran moto ajoi metsään vuonna 2011.
Tänä keväänä tehtiin jo toisen kierroksen jatkuvan kasvatuksen hakkuut. Osa tilan metsäalasta on myös suojelussa Metso-ohjelman kautta. Vanhoja metsiä on Etelä-Karjalassa niin vähän, että Joona haluaa säästää kaikki vanhan metsän rippeet.
Vakiintuneen jatkuvan kasvatuksen metsän hakkuu on Joonan mukaan helppoa, mutta tasaikäinen vaatii enemmän soveltamista. Jokaisella leimikolla pitää huomioida lähtötilanne ja tavoitteet. Tämä kohde on rehevä mustikkatyypin metsä, jossa puusto kasvaa nopeasti ja taimia syntyy paljon, mutta myös heinittymisen riski on olemassa.
Molemmilla tähänastisilla hakkuukerroilla hakkuut tehtiin yläharvennusperiaatteella poistaen isoimpia puita. Puuta otettiin noin 100 kuutiota hehtaarilta. Lähtökohtana oli ottaa noin kolmasosa pois. Metsästä kaadettiin isoja 3–4 tukin puita ja vähän pienempiä, painottaen laatua eli poistaen huonolaatuisimpia puita.
Toisissa hakkuissa saatiin runsaasti tukkia myyntiin ja omaan käyttöön. Tukkiprosentit vaihtelivat 66–72 välillä palstoittain. Yhdellä uudella leimikolla oli tehty kehnoja alaharvennuksia ja puiden laatu oli heikkoa. Siellä harvennus painotettiin heikkolaatuisiin puihin kertymän ollessa samaa luokkaa. Tukin osuus jäi 57 prosenttiin.
Taimettuminen on ollut vauhdikasta. Esimerkiksi kuviolla, jolla oli aiemmin tehty alaharvennuksia, maata peittää nyt vahva kuusitaimimatto.
Kaikki lehtipuut jätettiin koskematta, koska metsään haluttiin kaikkia luontaisia puulajeja. Joona kävi itse merkkaamassa säästöpuuryhmät, esimerkiksi isot haavat, jotka ovat monimuotoisuuden kannalta tärkeitä. Pari pienaukkoakin syntyi kohtiin, joissa oli tyvilahoa. Nämä pyritään uudistamaan lehtipuulle.
Maisema ei muuttunut pellolta katsottuna juuri millään lailla. Metsän sisälläkin näyttää edelleen metsältä, vaikka väljyyttä on tullut.
Kuva: Metsänreuna ennen ja jälkeen jatkuvan kasvatuksen hakkuun.
Joonan mukaan sopiva jäävän puuston pohjapinta-ala on 15–25. Jos puusto jää kovin harvaksi, ongelmaksi näin rehevällä pohjalla muodostuu heinittyminen. Silloin taimien kasvu vaikeutuu. Onkin parempi tehdä siirtymähakkuut tasaikäisestä puustosta jatkuvaan kasvatukseen liian varovaisesti kuin liian voimakkaana.
On tärkeä huomata, että joka hakkuun tavoite ei ole uudistuminen eli taimien syntyminen, vaan puiden hyvä arvokasvu. Sitten kun on aika ottaa enemmän tukkia pois, taimet saavat kyllä valoa ja kasvutilaa.
Hakkuissa tärkeää on välttää vaurioita jäävälle puustolle ja juurille, sillä vauriot altistavat taudinaiheuttajille. Hakkuut on paras ajoittaa roudan aikaan. Tyynelän viimeisimmissä hakkuissa routaa ei juuri ollut. Siksi näissä hakkuissa ajourat havutettiin huolellisesti, jotta raskaat kulkupelit eivät riko juuria.
Työn toteuttaneilla motokuskeilla oli hieman kokemusta jatkuvan kasvatuksen hakkuista. Joonan mukaan heillä oli hyvä, positiivinen asenne. Hakkuissa motokuskit ohjeisti leimikot suunnitellut metsänhoitaja Jussi Saarinen (Metsätietopalvelu Silmu Oy), ja hakkuiden aikana Joona kävi useasti keskustelemassa motokuskien kanssa havainnoista. Puita valitessa katsottiin sekä järeyttä että latvojen kasvutilaa.
”Näille motokuskeille oli nautinto päästä tekemään yläharvennuksia, josta saa paljon tukkia”, Joona kertoo.
Puuta saatiin pinoon ja Joona jää hyvillä mielin jäädä odottelemaan seuraavia hakkuita 10–15 vuoden päästä. Jos nyt olisi tehty alaharvennus, olisi hukattu luonnon tuottamat taimet ja metsän oma potentiaali tuottaa kannattavasti laadukasta puuta.
Tuuli- ja myrskytuhoriski on pieni, kun metsä kehittyy eri-ikäisrakenteiseksi ja metsän reunaan on jätetty käsittelemätön suojavyöhyke. Monimuotoisessa metsässä myös taudinaiheuttajat pysyvät paremmin hallinnassa.
Joonan mukaan kirjanpainajapaniikkia lietsotaan turhaan. Hän on nähnyt tapauksia, joissa metsänomistaja on säikähtänyt muutamaan puuhun iskeytynyttä kirjanpainajaa ja hakannut parhaassa arvokasvussa olevat puut isolta alalta. Tyynelän metsissä kirjanpainaja on iskenyt vain yksittäisiin puihin, lähinnä peltojen ja naapurien avohakkuiden reunoissa.
Ja vaikka kirjanpainaja iskisikin, puuta voi vallan hyvin hyödyntää omassa rakentamisessa. Siitä Joonalla on hyvä esimerkki.
Tukkia meni runsaasti myyntiin, mutta osa käytettiin itse. Tilalle tarvittiin uusi huolto- ja varastorakennus, ja se päätettiin tehdä oman tilan puusta osaavien puurakentamisen ammattilaisten kanssa.
Rakennuksessa tarvittiin kolmisensataa kuutiota puuta, suurimmillaan rinnankorkeudelta 40 cm tukkipuuta. Ne saatiin kevättalvella 2024 tehdyllä yläharvennuksella omasta metsästä. Kenttäsaha tuotiin pellon laidalle ja paikan päällä sahattiin tarvittavat rakennuspuut. Esimerkiksi rakennuksen kehärakenteen pääpilarit ovat kooltaan 200x200mm – näin järeää parrua ei kaupasta löydy.
Kesällä puiden annettiin kuivua ja tehtiin pohjatöitä rakennukselle. Kiertotalouden hengessä kivijalassa hyödynnettiin vanhan junaradan alikulkusillasta purettuja luonnonkiviä. Joulukuussa kovat puurakentamisen ammattilaiset Vivaret Oy:stä tulivat pystyttämään pilari-palkki (Timberframe)-tekniikalla. Näyttävä puurunko oli parissa viikossa pystyssä taitavien ammattilaisten tekemänä.
Julkisivun verhoilussa käytetään ostetusta kirjanpainajakuusesta saatua läpisahattua (tuppeen sahattua) 32mm lautaa. Ainut ”vika” tavalliseen verrattuna on sinistäjäsienen aiheuttama harmahtava väri, mikä ei Joonaa haitannut lainkaan. Lujuus kirjanpainajapuussa ei ole yhtään huonompi vuorilautakäytössä.
”Tämä on hauska projekti ja on innostavaa nähdä työvaiheet omasta metsästä valmiiseen rakennukseen. Rakennusprojektimme toimii esimerkkinä kuinka oman jatkuvan kasvatuksen puun lisäarvon voi maksimoida omassa rakentamisessa. Toivon että rakennus palvelisi vielä satoja vuosia.”
Juuso Joona on yksi Silvan perustajajäsenistä ja toimi Silvan hallituksessa vuosina 2019-2025.
Olemme osa kansainvälistä Pro Silva -verkostoa,
joka edistää luonnonläheistä metsänkäsittelyä