@jatkuvakasvatus
Metsien käyttöä sääntelevää metsälakia uudistetaan. Silva antoi maa- ja metsätalousministeriölle lausunnon muutosesityksestä. Silva ei kannata ehdotusta liittää jatkuvan kasvatuksen hakkuisiin velvoitetta uudistamisilmoituksesta. Se lisäisi hallinnollista taakkaa ilman tavoiteltuja hyötyjä ja asettaisi metsänomistajat eriarvoiseen asemaan ilman metsänhoidollista perustetta.
Silva suhtautuu myönteisesti metsälain uudistamiseen. Kannatamme esimerkiksi ehdotusta nostaa metsään jätettävän puuston vähimmäismäärää.
Keskeinen kritiikkimme kohdistuu ehdotukseen, jossa velvoitetaan jatkuvaa kasvatusta harjoittavat metsänomistajat tekemään uudistamisilmoitus. Tämä velvoite ei ole perusteltu, koska se kohdistuisi vain yhteen metsänkasvatusmenetelmään, lisäisi hallinnollista työtaakkaa niin metsänomistajille kuin viranomaisillekin ja asettaisi metsänomistajat eriarvoiseen asemaan ilman metsänhoidollista perustetta. Ehdotettu muutos ei toisi tavoiteltuja hyötyjä metsien kasvun, hiilinielujen tai valvonnan kannalta.
Katsomme, että jatkuvaa kasvatusta koskevat perustelut ovat osin puutteellisia. Lähtökohta on, että jatkuvassa kasvatuksessa metsä uudistuu luontaisesti alikasvoksen avulla, minkä vuoksi erillinen uudistamisilmoitus ei ole tarpeen.
Esitämme, että metsänkäyttöilmoitusta tarkennetaan nykyisestä. Ilmoituksesta tulisi käydä ilmi käytetty metsänkasvatusmenetelmä (jatkuva/jaksollinen), hakkuutapa sekä uudistamisessa käytettävä menetelmä ja viljelymateriaali. Näin valvonnan ja tilastoinnin tarpeet voitaisiin täyttää ilman erillistä uudistamisilmoitusta.
Valvonnan tulisi perustua hakkuun jälkeisen puuston määrään eikä hakkuumenetelmän nimikkeeseen.
Jatkuvan kasvatuksen laajempi käyttö voi tukea ilmastotavoitteita, vähentää avohakkuisiin liittyviä ympäristövaikutuksia ja edistää luonnon monimuotoisuutta.
Alla on kokonaisuudessaan Silvan lausunto maa- ja metsätalousministeriölle hallituksen esitykseen ja siihen liittyviin asetusluonnoksiin. Sen on laatinut metsänhoitotieteen dosentti Yrjö Norokorpi. Lausuntoja voi jättää 7.8. saakka Lausuntopalvelussa.
Metsälain soveltamisalan rajaaminen liittyen puolustusvalmiuden turvaamiseen (2 §)
Lain muutosesitys puolustusvalmiuden turvaamiseksi on hyvä.
Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuu ja siihen liittyvät uudistamisvelvoite (2 a §, 5 § ja 8 §)
Perustelumuistiossa eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatusta kuvataan puutteellisesti. Tässä lausunnossa siitä käytetään jatkossa termiä jatkuva kasvatus. Muistiossa näyttää osin sekoittuvan aito jatkuva kasvatus ja luontaiseen uudistamiseen perustuva pienaukkohakkuu, jossa voidaan tehdä 0,3 hehtaarin pienaukkoja. Menetelmistä käytetään toisinaan yhteisnimitystä jatkuvapeitteinen metsänkasvatus, vaikka niiden metsänhoidolliset tavoitteet ja toteutustavat poikkeavat toisistaan.
Aidossa jatkuvassa kasvatuksessa ensisijaisena tavoitteena on metsän kasvattaminen. Yläharvennuksen tai poimintahakkuun jälkeen kasvatettavan puuston pohjapinta-ala säilyy selvästi lain vähimmäisvaatimusta suurempana. Samalla metsän luontainen uudistuminen etenee alikasvosten kautta suotuisan puustorakenteen ja pienilmaston ansiosta. Ehdotettu hakkuussa jäävän puuston pohjapinta-alan vähimmäismäärän nostaminen on hyvä.
Useissa vertailututkimuksissa jatkuvan kasvatuksen erirakenteisen puuston tuotos on ollut 10–30 prosenttia suurempi kuin vastaavan kasvupaikan yhtä suuren tasarakenteisen puuston, jota käytetään jaksollisessa kasvatuksessa. Tutkimustuloksia on esitetty muun muassa julkaisuissa Pukkala, Lähde & Laiho (2011): Metsän jatkuva kasvatus sekä Lähde & Pukkala (toim.) (2013): Alikasvoksesta ylispuuksi. Niissä käsitellään myös taimettumista ja alikasvosten kehitystä.
Ehdotus, jonka mukaan kaikkiin jatkuvan kasvatuksen hakkuisiin liitettäisiin velvoite uudistamisilmoituksesta, ei ole loogisesti perusteltu. Voimassa olevassa metsälainsäädännössä hakkuut jaetaan kasvatus- ja uudistamishakkuisiin sen perusteella, ylittääkö vai alittaako hakkuun jälkeinen puusto säädetyn vähimmäispohjapinta-alan. Tätä periaatetta ei ole perusteltua muuttaa myöskään jatkuvan kasvatuksen osalta. Uudistamishakkuista ja tarpeellisista toimenpiteistä päätetään jo leimikkosuunnittelun yhteydessä eikä vasta hakkuun jälkeen.
Metsän uudistamisilmoitus (14 a § ja 23 a §)
Jatkuvassa kasvatuksessa puuston määrä säilyy lain edellyttämällä kasvatettavan puuston tasolla ja metsän uudistuminen tapahtuu luontaisesti alikasvoksen avulla. Kasvatettavassa metsässä alikasvoksen ja taimien inventointi ei ole järkevää eikä erilliselle uudistamisilmoitukselle ei ole perusteita. Ilmoitusvelvollisuus lisäisi metsänomistajien hallinnollisia kustannuksia erityisesti silloin, kun metsänomistaja käyttää metsäpalveluyritystä ilmoituksen laatimiseen.
Ilmoitusten vastaanotto, rekisteröinti, käsittely ja valvonta lisäisivät sekä Suomen metsäkeskuksen että Ruokaviraston hallinnollista työmäärää ilman, että valvonnan vaikuttavuus olennaisesti paranisi.
Käytännössä samanlainen yläharvennus voidaan toteuttaa sekä jatkuvassa että jaksollisessa kasvatuksessa. Ehdotuksen mukaan vain jatkuvaa kasvatusta käyttävä metsänomistaja olisi kuitenkin velvollinen tekemään uudistamisilmoituksen. Tämä asettaisi metsänomistajat eriarvoiseen asemaan ilman metsänhoidollista perustetta.
Metsänkäyttöilmoitus (14 §)
Metsänkäyttöilmoitus on keskeinen väline sekä metsälain valvonnassa että metsätalouden tilastoinnissa. Metsänkäyttöilmoitusta tulisi kehittää siten, että siitä ilmenisi nykyistä tarkemmin, käytetäänkö jatkuvaa vai jaksollista kasvatusta. Kasvatushakkuut jaoteltaisiin joko ylä- tai alaharvennukseksi. Edelliseen kuuluisi myös poimintahakkuu. Suurten pienaukkojen hakkuu (yli 0,2 ha) olisi perusteltua siirtää luontaisen uudistamisen menetelmäksi. Kaikista uudistamishakkuista ilmoitettaisiin myös mahdollinen maankäsittely- ja vesitalouden järjestämismenetelmä sekä viljelymenetelmä.
Viljelymateriaalista annettaisiin metsänkäyttöilmoitusta tarkentava kooditieto viljelyn jälkeen viimeistään kolmen vuoden kuluessa. Tietojen perusteella voitaisiin valvoa, että viljely on tehty ja käytetty aineisto on kasvupaikalle soveltuvaa. Näin saataisiin valvonnan ja tilastoinnin kannalta tarvittavat tiedot ilman erillistä uudistamisilmoitusta. Lisäksi tulisi mahdolliseksi metsänviljelyaineiston aiempaa tarkempi seuranta ja tutkimus esimerkiksi puuston kehityksestä.
Muutoksenhaku ja automaattinen päätöksenteko (23 §, 23 b §ja 14 §:n 4 mom.)
Muutoksenhaku metsänkäyttöilmoitukseen liittyen hakkuun ajankohtaan sopii perustellusti automaattiseen päätöksentekoon.
Metsärikos ja metsärikkomus (18 §)
Metsänkäyttöilmoituksen antaminen on tärkeää. Laiminlyönti tai virheellinen antaminen olisi luokiteltava metsärikkomukseksi. Erillistä metsänuudistamisilmoitus ei tarvita, jos metsänkäyttöilmoitukseen otetaan mukaan nykyistä tarkemmat tiedot käytettävästä menetelmästä ja uudistamismateriaalista.
Esityksen vaikutukset
Metsälain muutosesityksen tavoitteena on vahvistaa metsien kasvua ja hiilinieluja. Ehdotettujen muutosten vaikutukset jäisivät kuitenkin suhteellisen vähäisiksi samalla, kun ne lisäisivät metsänomistajien ja viranomaisten hallinnollista taakkaa ja kustannuksia. Vähimmäispohjapinta-alan nostaminen on hyvä, mutta muutoin esityksessä ei ehdoteta sellaisia metsänkasvatuksen perusratkaisuja, joilla olisi merkittäviä vaikutuksia metsien kasvuun tai hiilinieluihin. Erityisen ongelmallista on, että jatkuvan kasvatuksen hakkuisiin ehdotetaan erillistä uudistamisilmoitusta, vaikka kyse on metsän kasvatuksesta eikä vastaavaa velvoitetta ole jaksollisen kasvatuksen hakkuissa.
Valvonnan tulisi perustua hakkuun jälkeiseen kasvatettavan puuston määrään eikä käytetyn hakkuumenetelmän nimikkeeseen. Aidossa jatkuvassa kasvatuksessa metsän uudistuminen tapahtuu luontaisesti ilman viljelyä, joten uusi ilmoitusvelvollisuus ei parantaisi metsänhoidon laatua vaan lisäisi hallinnollista byrokratiaa. Ilmastonmuutoksen hillinnän ja luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta olisi tarkoituksenmukaisempaa edistää jatkuvan kasvatuksen käyttöä, koska menetelmä säilyttää metsän jatkuvasti puustoisena, vähentää avohakkuisiin liittyviä hiilipäästöjä ja vesistövaikutuksia sekä tukee luonnon monimuotoisuuden säilymistä.
Pykäläkohtainen lausunto
8 a § Metsän uudistumisen edellytykset eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuun yhteydessä
Lakimuutoksen perustelumuistion mukaan jatkuvan kasvatuksen eli eri-ikäisrakenteisena kasvatettavien metsien hakkuisiin ehdotetaan liitettäväksi myös uudistamisilmoitus, minkä vuoksi niiden uudistumista koskevat edellytykset ja velvoitteet tulisi määritellä. Sekä valtioneuvoston että maa- ja metsätalousministeriön asetusluonnoksessa nämä velvoitteet on kuitenkin kuvattu yleisellä tasolla, eikä niiden sisältö tai soveltamisperuste käy riittävän selvästi ilmi.
Jatkuvan kasvatuksen hakkuisiin liitettävä uudistamisilmoitus ei ole metsänhoidollisesti eikä lainsäädännöllisesti perusteltu. Jatkuvassa kasvatuksessa kasvatettavan puuston määrä säilyy metsälain edellyttämällä tasolla, ja metsän uudistuminen tapahtuu luontaisesti osana normaalia metsän kehitystä. Tämän vuoksi erillinen uudistamisilmoitus ei parantaisi metsien hoidon tai valvonnan laatua, vaan lisäisi tarpeettomasti hallinnollista taakkaa.
Ehdotus johtaisi myös siihen, että jatkuvaa kasvatusta soveltaviin metsänomistajiin kohdistuisi velvoitteita, joita ei asetettaisi vastaavissa jaksollisen kasvatuksen kasvatushakkuissa. Sääntelyn ja valvonnan tulisi perustua pelkästään siihen, että puusto täyttää hakkuun jälkeen kasvatettavan puuston vaatimukset riippumatta metsänkasvatusmenetelmästä.
Lainsäädännön tulee olla selkeää, johdonmukaista, oikeasuhtaista ja kohdella metsänomistajia yhdenvertaisesti. Esitetty säännös ei täytä näitä vaatimuksia. Metsänkäyttöilmoitus antaa tarkennettuna valvonnan ja tilastoinnin kannalta riittävät tiedot myös jatkuvan kasvatuksen hakkuista, eikä erilliselle uudistamisilmoitukselle ole osoitettavissa lisäarvoa.
Muutosehdotus vähimmäispohjapinta-alan nostamiseksi sekä jatkuvassa että jaksollisessa kasvatuksessa on perustellusti hyvä.
Norokorpi Yrjö
Metsän jatkuvan kasvatuksen yhdistys Silva ry – Hallituksen jäsen, metsänhoitotieteen dosentti