Osana Silvan Metsäkumppanit -toimintaa järjestettiin 30.10. tapahtuma Onnistuneella metsätilan sukupolvenvaihdoksella kohti omien arvojen mukaista metsänomistajuutta. Tapahtuman ideoivat kaksi Metsäkumppanit-verkoston metsänomistajaa. Molemmat ovat äskettäin tulleet metsänomistajiksi perinnön kautta ja halusivat nyt jakaa kokemuksiaan muiden metsänomistajien hyödyksi.
Moni metsänomistajaksi tuleva on heti vaikeiden päätösten edessä, jos esimerkiksi joutuu tekemään hakkuita ja myymään puuta pelkästään verojen maksamiseksi. Siksi sukupolvenvaihdos olisi tärkeää ennakoida ja tutustua vaihtoehtoihin. Aloitteen voi tehdä tilanteesta riippuen niin tilasta luopuja kuin tilan jatkajakin.
Tapahtumaan kutsuttiin myös aihepiirin asiantuntija Jussi Salomäki kertomaan, miten sukupolvenvaihdoksen voi suunnitella hallitusti. Jussin vinkit löydät jutun lopusta.
Heidi tuli metsänomistajaksi ns. ”puun takaa”, kun hän peri lähiomaisensa kanssa suuren metsätilan sukulaiseltaan. Vuonna 2020 he perustivat metsäyhtymän.
Samaan aikaan elämässä tapahtui paljon – esimerkiksi Heidi sai perheenlisäystä, minkä vuoksi ei ollut kapasiteettia selvittää ja punnita metsäpäätöksiä perusteellisesti. Verojen maksuun jouduttiin ottamaan suuri pankkilaina - ja rahat oli saatava metsästä.
Kun vauvavuoden jälkeen alkoi vapautua tilaa ja aikaa metsäasioille, Heidi otti opintovapaata ja lähti opiskelemaan metsäalan ammattitutkintoa. Se vahvisti hänen toimijuuttaan ja syvensi suhdetta omaan metsään.
Heidi koki arvokkaana uuden asemansa puuraaka-aineen tuottajana, muttei halunnut tehdä sitä hinnalla millä hyvänsä. Hän halusi tuottaa puuta luontoarvot vahvemmin huomioiden ja suojella metsää.
Heidi huomasi, että hänen toiveensa, tavoitteensa ja arvostuksensa metsään olivat erilaiset kuin toisen omistajan. Eteneminen metsänhoitoyhdistyksen suunnitelman mukaisesti ei ollut Heidin toiveiden mukainen tie.
Nyt, viisi vuotta myöhemmin, he päättivät yhteisymmärryksessä purkaa metsäyhtymän.
Tila jaettiin kartan ja kynän kanssa tavoitellen, ettei euroja tarvitse liikuttaa lainkaan. Jaossa painotettiin kummankin omia intressejä – esimerkiksi mahdolliset suojelukohteet kiinnostivat Heidiä enemmän, vaikka niistä saatava tulo onkin epävarmempaa.
Koko prosessi on ollut raskas ja tunteikas. Nyt Heidi pystyy tarkastelemaan tilannetta etäämpää ja hyväksymään menneet metsäpäätökset osana elämää.
Heidi pitää lohdullisena ajatusta, että metsän omistaminen on prosessi. Opintojen lisäksi hän on saanut paljon tietoa ja vertaistukea Silvan Metsäkumppanit-toiminnasta, johon hän lähti mukaan vuosi sitten.
Martina tuli metsänomistajaksi tätinsä kuoltua. Tädin muistisairauden vuoksi sukupolvenvaihdosta ei tehty hallitusti ja ennakoiden, mutta nyt ollaan hyvässä tilanteessa.
Martinan metsään mahtuu monenlaista – on yli satavuotiasta vanhaa metsää, yksi aiemmin avohakattu alue, johon on istutuskuusien sijaan lähtenytkin terhakkaasti kasvamaan mäntyä, sekä hyväkasvuista metsää, jolle ei tarvitse tehdä lähivuosina mitään.
Martina on tyytyväinen, että hänellä on aikaa odottaa ja perehtyä asioihin. Suvussa metsäaiheet ovat olleet tärkeitä – metsätilan lähes sata vuotta sitten ostanut äidin isä oli aikoinaan Evon metsäkoulun rehtori.
Nyt Martina teettää metsään metsänhoitosuunnitelmaa jatkuvaan kasvatukseen erikoistuneen metsäpalveluyrityksen kanssa. Martina myös opiskelee avoimessa yliopistossa ja osana Silvan Metsäkumppanit-yhteisöä. Tarve verkostoitua on ollut suuri.
”Silva ja opiskelu ovat antaneet paljon toimijuutta metsäasioissa. Tiedän selkeämmin, mitä haluan.”
Metsäasiantuntija Jussi Salomäki on keskustellut satojen metsänomistajien kanssa sukupolvenvaihdoksista. Hänen mukaansa ensimmäisenä sukupolvenvaihdosta suunniteltaessa on olennaista on kartoittaa sekä luopujan että jatkajan motiivit ja arvot. Lisäksi pitää huomioida metsätilan ominaisuudet, kuten koko, sijainti ja metsätyyppi.
Kun nämä on tiedossa, voi lähteä etsimään etsimään sopivinta vaihtoehtoa omistajuuden siirtämiseen. Keskeiset vaihtoehdot ovat myynti tai lahja sukulaiselle, metsäyhtymän perustaminen, yhteismetsään liittyminen ja myynti ulkopuoliselle. Ulkopuoliselle myynnistä täytyy olla täysin varma, Jussi korostaa. Ei kannata hätiköidä.
Päätöksenteon tueksi Jussi on laatinut taulukon, joka löytyy tämän jutun lopussa olevasta esityksestä. Esimerkiksi jos jatkajalle metsätilan jatkuvuus on tärkeää eikä itsellä enää riitä virta metsäasioihin, järkevin vaihtoehto on myynti tai lahja sukulaiselle. Jos taas virtaa vielä riittää ja luopujan ja jatkajan tavoitteet kohtaavat, voi hyvä vaihtoehto olla yhteismetsän perustaminen.
Myös metsäammattilaisen tekemä metsäsuunnitelma on tärkeä pohja, kun katsotaan tilan tulevaisuutta kymmeniä vuosia eteenpäin. Metsäsuunnittelijankin on syytä olla tietoinen metsänomistajan tavoitteista ja painotuksista.
Jussin mukaan sukupolvenvaihdosta kannattaa alkaa suunnitella ajoissa - vaikkapa jo viisikymppisenä, jos on parikymppisiä lapsia. Nuoren polven kiinnostus ja halu osallistua metsäasioihin voi kasvaa pikkuhiljaa.
Tapahtumassa pohdittiin myös, sopiiko yhteisomistajuus lainkaan suomalaiseen sieluun. Päätöksenteko yhdessä vaatii kaikilta osapuolilta paljon. Jussi kehottaa harkitsemaan kaikki vaihtoehdot läpi.
”Mieti omia ja toisen osapuolen motiiveja – voi hyvinkin löytyä yhteinen sävel.”
Olemme osa kansainvälistä Pro Silva -verkostoa,
joka edistää luonnonläheistä metsänkäsittelyä