Risikoer for skogskader

Miten tuhoriskit eroavat jatkuvan kasvatuksen ja jaksollisen kasvatuksen menetelmissä?

Tuhoriskit ovat yleisesti ottaen jatkuvan kasvatuksen metsissä pienemmät kuin jaksollisessa kasvatuksessa. Jatkuvassa kasvatuksessa myös puiden kuolleisuus on todettu pienemmäksi kuin tasaikäisessä metsän kasvatuksessa.

Abiottisten tuhojen osalta tuulituhoja syntyy erityisesti päätehakkuiden reunoilla. Tuuli- ja lumituhoja syntyy usein heti harvennuksen jälkeen niin jatkuvassa kuin jaksollisessa kasvatuksessakin. Tuulituhoriskit ovat jatkuvassa kasvatuksessa pienempiä. Tuulituhoja voi edelleen vähentää kiinnittämällä huomiota siihen, että tuulille alttiilla alueilla metsää ei hakata kerralla liian harvaksi.

Metsätautien osalta juurikääpäriskiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Juurikääpä voi muodostua merkittäväksi ongelmaksi jatkuvan kasvatuksen metsiköissä, kuten se on jo nyt monin paikoin tasarakenteisissa kuusikoissa. Juurikäävän tartuntaa lisäävät kesäaikaiset hakkuut kaikilla metsänkäsittelytavoilla ja siksi lämpimänä vuodenaikana tehdyissä hakkuissa kantokäsittely on välttämätöntä. Kuusikoiden hakkuut on varminta ajoittaa talvikaudelle ja korjuuvaurioiden välttämiseen on kiinnitettävä myös erityistä huomiota. Mikäli kohteella esiintyy jo juurikääpää, kuusen juurikäävän kohdalla kaikki kuuset ja männyn juurikäävän kohdalla kaikki männyt on syytä poistaa riittävän laajalta alueelta. Aukon voi antaa uudistua lehtipuulle.

Versosurmariskin osalta ei ole todettu eroa jatkuvan ja jaksollisen metsänkäsittelyn välillä.

Tuhohyönteisistä merkittävin on kirjanpainaja, joka on kuusen kaarnakuoriainen. Kirjanpainajariski on jatkuvassa kasvatuksessa pienempi kuin jaksollisessa. Kirjanpainajatuhoriskiä lisäävät tuulenkaadot ja lisääntyvä lämpösumma. Erityisesti avohakkuun reunaan paljastuneet varttuneet kuusikot kärsivät usein kuivuudesta ja ovat alttiita kirjanpainajan iskeytymiselle.

Hirvituhot voivat olla pienemmät jatkuvan kasvatuksen metsässä kuin jaksollisessa.

‍